Aloitin 5.5.2022 lähiesimiestyön ammattitutkinnon. Löysin itseni koulutuksesta oikeastaan vahingossa. Olin ilmoittanut esihenkilötyön perusteet -kurssille saadakseni "vähän lisää jotain" vuorovastaavana toimimiseen. Olin ainut ilmoittautunut. Lyhyen sähköpostikeskustelun jälkeen minulle tarjottiin opiskelupaikkaa aikataululla "alkaa ylihuomenna". Päätin nähdä tässä mahdollisuuden ja lähdin mukaan. Olen onnellisessa asemassa ja kiitollinen erityisesti siksi, että puolisoni, vanhempani ja siskoni kannustavat minua. On kieltämättä mielenkiintoista pohtia omaa työtään toisesta näkökulmasta. Ehkä tästä alkaa tie haaveilemiini jatko-opintoihin?
Tässä postaus jonka jaoin LinkedIn:ssä noin kuukausi ennen opintoihin ryhtymistä:
Olen miettinyt pääni puhki, että mitä tekisin tulevaisuudessa. Tykkään työstäni, mutta politiikka on pitänyt hyvin huolen siitä ettei motivaatio kohta riitä jatkamaan tässä työssä.
Pidän edelleen nykyisestä työstäni, tämä on ehdottomasti loistava työpaikka monellakin tasolla. Olen saanut kehittyä työssäni ja meillä on hyvä tiimi. Omat arvoni ovat tasapainossa työpaikan arvojen kanssa.
Ongelmana on, että olen väsynyt olemaan kiltti ja ottamaan vastaan kaiken. Hoitotyössä olen jaksanut paljonkin, jopa tahallista ilkeyttä ja kiusaamista niin potilailta, omaisilta, työkavereita kuin apulaisosastonhoitajalta. Tietty määrä shittiä tekee nahan paksummaksi. Sitä nahkaa on kyllä puhkottukin. Tässäkin suhteessa nykyisessä työpaikassa on ollut hyvä olla.
Muistan kun hain opiskelemaan hoitoalalle. Äitini kysyi jaksanko sairaalan hierarkiaa. Olin varma että jaksan, ja olen jaksanutkin. Se on tuonut sekä turvaa että selkeyttä työnjakoon. Toki se on tuonut matkan varrella myös omat haasteensa. Nykyisessä työssäni olen nauttinut siitä, että me kaikki hoitajat olemme sairaanhoitajia. Kotisairaalatyö vaatii vahvaa osaamista lääkehoidossa, minkä vuoksi lähihoitajan koulutus ei tähän työhön riitä. On ollut helpottavaa, kun voimme tehdä ja pohtia asioita ammatillisesti tasavertaisina.
Politiikkaan. Suomessa ei ole koskaan ollut hyvä aika pitää puoliaan, mikäli olet sairaanhoitaja. Aina pitäisi ymmärtää että on väärä aika vaatia parempaa korvausta vaativasta ja vastuullisesta työstä. Parin viime vuoden aikana syynä ovat olleet korona, Ukrainan sota ja Sote-uudistus. Hoitajien palkat eivät ole poliittinen asia, eikä niihin voida politiikan avulla vaikuttaa. Paitsi jos pitää nostaa Suomen talous. Silloin voidaan tehdä poliittinen päätös lisätä työaikaa ja pidättää lomarahoista. Meitä pidetään turhan narisijoina ja mehun kaatajina.
Mitä voin itse voin tehdä?
Ensimmäisenä tietenkin jatkokouluttautua. Hoitoalalla ylemmän AMK-tutkinnon suorittaminen lisää omaa henkistä pääomaa, mutta palkkaan ja työn kuvaan se ei vaikuta. Toiseksi, voin opiskella lisää ja hakeutua osastonhoitajaksi. Palkkani pysyisi edelleen samana, luultavasti jopa laskisi, koska osastonhoitajat tekevät päivätyötä virka-aikaan. Kolmas vaihtoehto on hakeutua yksityiselle. Siellä palkka voisi olla parempi, mutta menettäisin pitkät lomani. Niistä en ole valmis luopumaan. Neljänneksi, voisin hakeutua muihin työtehtäviin. Tämä tuntuu varsin houkuttelevalta, vaikka palkka laskisi koska minulla ei ole koulutusta muilta aloilta. Lisäksi minun pitäisi oppia "myymään itseni" sellaisiin tehtäviin, joista minulla ei ole osaamista. Uskon oppivani uutta melko nopeasti, joten varmasti selviytyisin. Viides vaihtoehto on opiskella kokonaan uusi ammatti. Houkuttelevaa, kunhan keksisin mikä se olisi.
Kahden viimeisen kohdalla on mietittävä toki taloudellista puolta. Meillä on uusi talo, joka on vielä aavistuksen kesken, ja siitä tietenkin lainaa. Aikuisopintotukea aion hakea, mikäli päädyn opiskelemaan. Se taas on riippuvainen aiemmasta palkasta, joten tässä vaiheessa ei kannata hakeutua kukkakauppaan tai marketin hyllyjä täyttämään.
Luultavasti suunnitelmani tarkentuu vähitellen. Perehdyn vaihtoehtoihin pikkuhiljaa, ja ehkä suoritan jotain kursseja. Ihan ensimmäiseksi uusin lääkelupani, jotka ovat nyt katkolla. Nykyisessä työssäni on niin moni asia hyvin ja oikein, että sieltä ei kannata lähteä ilman selkeää suunnitelmaa. Olen kuitenkin avoin erilaisille ajatuksille ja ideoille.
Kommentit
Lähetä kommentti